Minä: Oletko sinä erottamaton osa minua?

Masennus: Olen hälytys epätasapainosta, joka vallitsee sinussa.

Minä: Olet siis oire, joka johtuu jostain.

Masennus: Kyllä.

Minä: Mitä minun tulisi tehdä jotta poistuisit?

Masennus: Tehdä työtä tasapainon saavuttamiseksi.

Minä: Entä jos luulen saavuttavani tasapainon saatuani asioita, joiden saaminen on miltei mahdotonta? Olenko tuomittu elämään kanssasi aina?

Masennus: Minä tulen ja menen oman mieleni mukaan, siltä sinusta ainakin tuntuu joskus. Muista tasapainoiset hetket, jolloin kaikki ei tunnukaan kovin kauhealta.

Minä: Jos lakkaisin havittelemasta jatkuvasti, keskittyisin sisäiseen olotilaani enemmän kuin ulkoiseen ja todistaisin itselleni, että näinkin voi olla onnellinen, luottaisin selviytymiseen elämässä. Minua vaivaa vain epäluulo.