Kirjallisuusterapia

Κ irjallisuusterapia kuuluu luovuusterapeuttiseen toimintaan. Sen tavoitteena on parantaa itseilmaisukykyä, lisätä itsetuntemusta, kohottaa itsetuntoa sekä kehittää useimmiten ryhmässä tapahtuvaa yhteistyötä ja kypsiä ihmissuhteita. Kirjallisuusterapiassa tavoitteet saavutetaan kirjoittamalla ja suullista kerrontaa hyväksi käyttäen.

Kirjallisuusterapian tavoitteena on auttaa vuorovaikutuksen syntymistä, auttaa puhumaan vaikeista ja kielletyistäkin asioista. Sanojen avulla pääsee eteenpäin elämässä. Omat ongelmat tulevat helpommin lähestyttäviksi, kun aluksi keskustellaan luetun tai kirjoitetun tekstin välityksellä.

Kirjallisuusterapiaa käytetään mm. sairaaloissa, kouluissa, kriisikeskuksissa, työväenopistoissa, täydennyskoulutuksissa ja vankiloissa. Kirjallisuusterapian menetelmiä voi käyttää myös itsenäisesti halutessaan lisätä itsetuntemustaan ja selventää ihmissuhteitaan. Kirjallisuusterapiassa voidaan mainiosti hyödyntää musiikkia, kuvaa, elokuvia, runoja ja päiväkirjan kirjoittamista.

Luovuutta löytyy meistä jokaisesta. Se saattaa olla arvokas voimavara, kun ihmisellä on elämässään vaikeuksia. Suru ja elämämmuutos pysäyttävät ihmisen ja luovuus tulee esille. Luova työskentely mahdollistaa muutoksen, joka saattaa tehdä kipeää. Siten kehittävä uusi syvempi itsetuntemus muodostuu osaksi ihmisen kasvuprosessia. Uinuvaa luovuutta voi "kutsua apuun" kirjoittamalla tai lukemalla. Kirjallisuuden kiehtovuuden äärellä moni innostuu, iloitsee ja saa lohdutusta.

Ihmisillä on usein pelkoja ja toiveita, jotka liittyvät itsenäistymiseen, siihen, pärjääkö elämässä, löytyykö oma paikka, saako tyydyttäviä ihmissuhteita ja onko ns. normaali. Kirjallisuusterapia mahdollistaa ristiriitaistenkin tunteiden tutkimisen ja tarkastelemisen. Kirjallisuusterapia antaa tilaa pysähtyä tarkastelemaan omaa sisäistä maailmaa. Usein kaiken hälinän keskellä on vaara, että oma todellinen minä unohtuu. Se huomataan vasta sitten kun keho alkaa protestoida: unettomuus tai jatkuva jännitystila tekee olon sietämättömäksi.

Kirjallisuusterapiassa voidaan kirjoittaa itse tai käyttää muiden kirjoittamia tuotteita. Tavoitteena ei ole tekstien sisällön analyysi, vaan tekstien tunnelmien, sävyjen ja teemojen tarkastelu. Teksteissä on aina mukana enemmän kuin kuvitellaan: siinä on mukana koko ihmisen elämänhistoria. Kirjallisuusterapian menetelmiä hyödyntäessään ei tarvitse olla lahjakas kirjoittaja tai innokas lukija, kiinnostus kirjallisuuden käyttöön terapian välineenä riittää.

Kirjallisuusterapiassa on olennaista tekstien mahdollistama etäisyys: kipeitä asioita voidaan lähestyä kiertoteitse. Etäännyttäminen mahdollistuu hyvin runojen, novellien tai proosan avulla. Kirjallisuus on oiva väline itseen ja omiin käyttäytymismalleihin tutustumisessa.

Lähde: Jaana Huldénin artikkeli kirjassa Hoitavat sanat (2005)