Ryhmäpsykoterapia

Ρ sykoterapiaryhmässä ihminen uskaltautuu näyttämään toisille sellaisia puolia itsestään, joilta mieluusti aiemmin on sulkenut omatkin silmänsä. Parantava kokemus syntyy siitä, että ryhmä ei hylkää sinua, vaikka olisitkin välillä hankala, mustasukkainen tai pikkumainen. Ryhmäpsykoterapian perusajatuksen mukaan ihminen on olemukseltaan ennen kaikkea kanssaihminen. Koska psyykkiset ongelmat saavat yleensä alkunsa suhteessa toisiin ihmisiin, niitä on myös mielekästä tutkia ja hoitaa yhdessä toisten kanssa. Ryhmän jäsenet ovat hakeutuneet hoitoon omista henkilökohtaisista syistään, ja he tuovat toimintansa ja puheensa kautta tutkittavaksi oman elämänhistoriansa. Jokaisen tapa toimia ihmissuhteissaan tulee ryhmässä näkyviin, ja toiset antavat siitä palautetta. Näin ihminen tulee vähitellen itse tietoiseksi siitä, millä tavalla hän on muiden ihmisten kanssa. Enää ei tarvitse ihmetellä, "miksi minulle käy aina näin". Ryhmä on myös turvallinen paikka kokeilla uudenlaista käyttäytymistä. Ryhmässä jokainen voi harjoitella itselle tarpeellisia sosiaalisia taitoja: arka opettelee sanomaan mielipiteensä, suulas harjuuntuu kuulemaan muita, aina myöntyväinen rohkaistuu sanomaan ei. Ryhmäpsykoterapia on tehokas hoitomuoto mitä erilaisimpiin ongelmiin, kuten yksilöpsykoterapiakin. Yleensä psykoterapiaryhmät ovat heterogeenisiä: niissä on monista erilaisista ongelmista kärsiviä ihmisiä. Ryhmiä järjestetään myös samoista ongelmista kärsiville henkilöille: esim. masentuneiden ryhmät. Ryhmäpsykoterapia ei sovellu vaikeasti vainoharhaisille tai voimakkaasti itsetuhoisille potilaille.

Lähde: Tiina Tikkanen: Psykoterapiaopas. Juva, WSOY (1998).